PANKAKOSKEN TEHTAAN HISTORIA 1822-2000

 

YLI-IKÄINEN TEHDAS

SODAN VAIKUTUS TEHTAASEEN
Sodan sytyttyä Pankakoskelaiset miehet lähtivät rintamalle. Vain pieni joukko komennettiin tehtaalle. Muutaman päivän kuluttua tehdas jouduttiin pysäyttämään. Tehtaalla toimi ilmatähystysasema. Kylä evakuoitiin ja ihmiset lähtivät tehtaan rautatietä ensin Lieksaan ja sieltä eteenpäin Pielisen yli. Kun rauha tuli maaliskuussa, tehtaan työväki saapui takaisin. Tehtaan sähköntuotanto toimi koko sodan, mutta muuten se oli ollut aivan "kylmillään." Pommeja oli pudotettu myös Pankakoskelle, mutta ne eivät pystyneet vahingoittamaan tehdasta. Gutzeitin Enson (nyk. Svetogorsk) tehtaat menetettiin sodassa ja sieltä tuli työväkeä Pankakoskelle heti 71 henkilöä. Tuotteita meni niin pajon, kuin ehdittiin tehdä ja työvoimaakin oli sodan loputtua tehtailla 800 henkeä. Pankakoski oli tärkeässä asemassa Enson menetyksen myötä, kun Enson tuotteet, mm. voima-, pinko-, sekä ensopahvi siirrettiin tehtaalle. Tehdas alkoi käyttää nyt tuotannossa myös jätepaperia. Kesällä 1941 jatkosota alkoi ja nyt tehdastakin pommitettiin kovasti. Rautatie ja yksi öljyvarastokellareista vahingoittuivat. Tehdasta jouduttiin ajamaan nyt ilman ammattitaitoista väkeä ja koneiden kesto oli venytetty äärimmilleen, sillä tuotteet kävivät kaupaksi hyvin. Suomen ja Saksan armeijoille tuotettiin koko ajan telttapahvia. Tehdas selviytyi sodasta tekien hyvää tulosta ja tehtaan asema Enson perinnön vaalijana vahvistui entisestään.

TOIVEITA UUDISTUKSISTA
Teollisuus ampaisi kasvuun sodan jälkeen ja Pankakosken vanhat koneet, KK2 ja KK3, kaipasivat jo uudistuksia. Lämpö- ja kuitu hävikki oli suuri, vesivoimaa kaivattiin lisää ja koneiden tekemä laatu oli huonoa. Joitakin pieniä uudistuksia tehtiin ja sen lisäksi Ensosta siirretty laatikoihin tarvittavan voimakartongin tuotantoa lisättiin. Leikatut kartonkiaihiot toimitettiin koottavaksi Etelä-Suomeen Enson Vallilan tehtaalle. Vuonna 1945 kuitenkin koko laatikkojen tuotanto siirrettiin Pankakoskelle ja laatikoista muodostui tärkeä myyntiartikkeli. Vuosina 1946-1948 KK2 ja KK3 koneisiin lisättiin kuivatussylintereitä ja niitä parannettiin. Tehdasta korotettiin ja se sai pulpperit, jotka jauhavat hylystä tai keräyspaperista kuitumassaa. Lisäksi hankittiin vielä kolmas liisteröintikone, jonka valmisti Lypsyniemen konepaja. 3.4.1950 Pankakosken pato murtui liki 26 metrin leveydeltä. Koneet käynnistyivät vahinkojen korjaamisen jälkeen 3 viikon kuluttua, mutta patoa korjattiin pitkään. Sen perustukset olivat yllättäen pettäneet. Pankakoskelle rakennettiin normaalilevyinen rautatie, eikä tavaraa enää tarvinnut lastata Sokojoella uudestaan. Vuonna 1960 valmistui Lieksankosken voimalaitos ja 1964 oli käynnissä Pankakoskenkin voimala. Tehdas ja kylä liittyivät valtakunnan verkkoon ja kosken aikakausi suorana energian antajana oli lopussa. Uusi hiomo rakennettiin kilometrin päähän tehtaasta tehdasalueen käytyä ahtaaksi uusille rakennuksille. Maan alle tehtiin kilometrin pituinen tunneli, jossa olevaa putkea pitkin massa pumpataan edelleen hiomolta itse tehtaalle. Myös muita pienempiä uudistuksia tehtiin, mutta näiden tarkoitus oli osoittaa ettei emoyhtiö hylkää tehdasta, vaikka siitä puhuttiin. Johtaja Kaarlo Hautalan kuoleman jälkeen johtajaksi tehtaalle nimitettiin Pankakosken viimeinen patruuna, diplomi-insinööri Jaakko Simola. Valtion yhtiönä Ensonkin piti harjoittaa aluepolitiikkaa ja kohteena oli Pohjois-Karjala. Enso Oy:n silloinen toimitusjohtaja lupasi tehdä Pankakoskesta suuren tehtaan, jonne uhrataan rahaa. Toisin kävi; Pohjois-Karjalaan luvattiin sijoittaa 8 miljoonaa, 3 Pankakoskelle ja 5 muualle. Puhuttiin sellutehtaan rakentamisesta; ensin ajateltiin rakentaa se Uimaharjuun, mutta päätös vaihtui Pankakosken hyväksi. Suunnittelu aloitettiin ja tehtaan väen mukaan tehtaan raudoitukset jo tehtiin hiomon taakse. Yhtäkkiä päätös kuitenkin vaihtui. Uimaharju sai sellutehtaan ja perustukset haudattiin maahan. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin vesiviranomaisten vaatimus jätevesien johtamisesta suoraan Pieliseen, mutta todellinen syy oli paikallisten tahojen mukaan silloinen tasavallan presidentti Kekkonen. Hän vieraili tehtaalla silloin osittain salaa ja vaikutti päätökseen. Tämä päätös oli vahingollinen Pankakoskelle, jonka koneet oli vanhoja ja kuluneita. Tehtaan johto ei voinut mitään ja koneet aiottiin ajaa niin loppuun, kuin vain pystyy. Uudet oli pian pakko saada.

KONEET AJETAAN LOPPUUN
Pankakosken tehtaitten sisäinen hyvä ilmapiiri ja yhteishenki auttoi tehtaan silloista tilannetta vaikka muuten tilanne oli tietysti huono. Tuotantoennätyksiä ajettiin vuodesta toiseen, koska piti näyttää, että kyllä meilläkin osataan. Periaatteessa vuosisadan alussa tehdyt koneet olivat auttamattoman vanhanaikaiset. Vielä 1970-luvun lopullakin niissä käytettiin tehtaan verstaassa tehtyjä puisia hammasrattaita. Tekniikka oli ajanut auttamattomasti ohi. Kiinteät kustannukset olivat suuret, koska työväkeä oli paljon. Lisäongelmia toi laatikkoviennin väheneminen Neuvostoliittoon. Devalvaatio ei ainakaan parantanut tilannetta ja tehdas eli yli varojensa. Pankakoskesta povattiin uutta Lievestuoreen taantuvaa tapausta, mutta väki puollusti tehtaansa kunniaa ja tuotantoa lisättiin pakolla. Tehdas oli välttämätön koko Lieksan kaupungille. Tehdas sai ikään kuin ajan hidastamiseksi suuren yankee-kiillotusylinterin KK2:lle.

TEHTAAN UUDISTAMISSUUNITELMAT
Tehtaan johto aloitti omin päin vuonna 1968 suunnitelmat taivekartonkikoneen hankinnasta. Rakennettiin jo pienoismallikin tulevasta tehtaasta, mutta Enson hallitus tyrmäsi taas rahapulassaan hankkeen. Vuonna 1972 KK3:lle tehtiin uudistuksia; uusia kuivaussylintereitä otettiin käyttöön, ylösotto ja puristinosa ja höyry- ja lauhdejärjestelmät uusittiin. Koko 1970-luvun tehdas pyöri vaihtelevalla menestyksellä huonon tuloksen haitatessa uudistushankkeita. Koko Lieksa ja Pohjois-Karjala ryhtyivät toimimaan tehtaan saneerauksen puolesta ja lopulta Pankakosken uudistamissuunnitelma oli valmis. Kartonkikone 2 uusittaisiin kokonaan ja sen vuosituotannoksi tulisi 45 000 tonnia taivekartonkia. Lisäksi saatettiin loppuun KK3:en uusinta. KK1 tuli lopettaa kokonaan investointien jälkeen. Vuosituotanto pystyttäisiin näin nostamaan 50 000-70 000 tonniin. Välittömästi Imatran Kaukopään tehtaalta siirrettiin erikoiskone uusien muovipäällystettyjen kartonkilaatujen tuottamiseen. Vielä hankittiin tehtaalle uusi laminointikonekin. Uudistusten myötä tehtaan työntekijämäärä laskisi liki 200 hengellä, mutta vakituisissa töissä työskentelevien työllisyys hoidettaisiin. Koneiden uusimisasiat eivät kuitenkaan vieläkään lähteneet heti käyntiin vaan projekti viivästyi taas. Jälleen päätös vaihtui ja nyt aiottiinkin rakentaa 4 metriä leveä uusi taivekartonkikone, koska "vanhat koneet ovat aina vanhoja." Näin uuden koneen vuosituotanto olisi 60 000 tonnia. Laatikkotuotanto siirrettiin Lieksan teollisuuskylään ja työpaikat lisääntyivät kolmella kymmenellä. Investoinneissa, mutkien tullessa matkaan, taivekartonkikonehankkeesta jälleen luovuttiin. Edellinen suunnitelma olikin parempi taivekartonkimarkkinoiden huononnuttua. Koska Ensolla ei ollut rahaa uudistuksiin täytyi turvautua valtion apuun. Syntyi Lex Pankakoski, jonka takaajana valtio toimi. Valtio maksoi osan uudistuksesta ja valtio hyväksyi Pankakoskea varten tehdyn lain 9.9.1977. Pankakoski oli saanut lopulta kaivatut uudistukset.

 

COPYRIGHT OLLI ROVIO 2000