PANKAKOSKEN TEHTAAN HISTORIA 1822-2000

 

TOIMINNAN VAKIINTUMINEN

Sodan päätyttyä vaikeuksia tuli myös tuotannon ylläpitämiseen. Vuosina 1918 - 1919 tehdas ei tuottanut kartonkia ollenkaan, mutta tehtaan talous ei horjunut. Hioketta tehtiin ja myytiin sellaisenaan raaka-aineeksi. Hintojen noustessa toimituksia vähennettiin tahallaan ja silti liikevaihto vain kasvoi. 1920-luvun alusta lähtien tehdas pysyi jo säännöllisesti käynnissä. Uudistuksia ei tehty, vaikka tehdasta olisi pitänyt jo tuolloin kehittää eteenpäin, eikä jäädä lepäämään laakereilleen ja odottamaan huonoja aikoja. Rahaa ei kuitenkaan emoyhtiöltä herunut takaisin investointeihin, vaikka sinne tehdas suorastaan syyti sitä jatkuvasti.

TEHTAAN VAIKUTUS YHTEISKUNTAAN
Tehtaan työvoiman lisääntyessä myös Pankakosken kylä kasvoi. Tehdas oli ihmisille välttämätön ja päinvastoin. Kaiken keskipiste oli siis tehdas, siellä tavattiin ystäviä ja työtovereita ja heidän kanssaan vietettiin myös vapaa-aikaa. Esimerkillisellä tavalla autettiin toisia toisten ongelmissa. Koska väki oli köyhää, useimpien kaikki vaatteet tehtiin tehtaan vilteistä ja tehdas rakensi asuntoja työläisille. Kaikesta oli pulaa ja sosiaaliset tilat olivat onnettomat myös tehtaalla. Tehtaalla työskenteli yhä miesten ja naisten lisäksi myös lapsia huonopalkkaisissa töissä. Tehtaan voimakkaana paikallisjohtajana, patruunana, toimi K.J.Hollström ja hänen tehtaalle antama patriarkaalinen henki loi yhteenkuuluvuuden tunteen työväestön ja koko Pankakosken keskuuteen. Tuolloin myös luokkajako herroihin ja työläisiin oli voimakasta, mikä näkyy välillä harmillisesti nykyäänkin. Tehtaan monilla toimilla lisättiin vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia ja yhdistystoimintaa. Puhutaan, että tehtaalle töihin pääsemiseen riitti, kun pärjäsi hyvin esimerkiksi erilaisissa urheilulajeissa, mm. hiihdossa. Pankakoskella asui myös monia taiteilijoita. Yksi kuuluisimmista, säveltäjä Heino Kaski teki "Pankakoski" -nimisen pianopreludin, joka lasketaan nykyäänkin Suomen pianosävellysten kärkikastiin. Nykyään se kuuluu jopa joidenkin japanilaisten huippupianistien ohjelmistoon. Tehtaalla oli myös oma torvisoittokunta, Pankakoski Brass joka soitti useissa arvokkaissa tilaisuuksissa. Pankakoski Brassin toiminnan loputtuakin, kun soittajia ei löytynyt enää tarpeeksi henkilöstön keskuudesta, on vaskisoitinten suosio säilynyt kuitenkin ja levinnyt koko Lieksaan. Siitä osoituksena ovat yhä mm. jokakesäinen Lieksan Vaskiviikko maailmanluokan huippunimineen ja Pankakoski Brass juniorin perustaminen kolme vuotta sitten tehtaan esimerkillisellä avustuksella sen hankkiessa soittajille kalliit soittimet, joihin ei soittajilla muuten olisi ollut varaa. Pankakoskesta muodostui tuolloin vuosisadan alussa käsite, se oli vahvasti erottuva oma osansa Pielisjärvestä. Tätä jakoa, Pankakoski ja Lieksa erikseen, on tänäkin päivänä huomattavissa lieksalaisten keskuudessa. Tarinoita legendaarisista "koskelaisista" kuulee kerrottavan vielä nykyäänkin. Vaikka maailma on noista päivistä muuttunut paljon, ei historia kuitenkaan koskaan kuole ja se vaikuttaa vääjäämättä tuleviin tapahtumiin.

MÄÄRÄ KORVAA YHÄ LAADUN
W. Gutzeit & Co:n taloudellinen tilanne saneli Pankakosken investoinnit, eli toisinsanoen niitä ei tehty. Hylkykartonkia jouduttiin kauppaamaan lisääntyvässä määrin. Pankakoski liitettiin nyt kiinni emoyhtiöön ja se sai nimekseen Enso Gutzeit Osakeyhtiö, Pankakosken tehtaat. Uudeksi johtajaksi päässeen V.A. Kotilaisen ansiosta Pankakoski otettiin kuitenkin taas uudistuslistalle. Vuonna 1929 valmistui KK1:n uudistus. Sen kuivaustehon noston lisäksi siihen asennettiin ns. Yankee-sylinteri, joka kiillotti toisen puolen kartongista. Höyryntuotantokin uusittiin kattilauudistusten kautta. 1930 -luvulla puhkesi kuitenkin syvä lama. Palkkoja pudotettiin, sillä ennen lamaa tehtaalla oli jopa 500 henkilöä palkkalistoilla. Vuodelta 1937 olevan tiedon perusteella Pankakoski oli alallaan toiseksi suurin Pohjoismaissa. Pankakoski oli kuitenkin vielä hyvällä pohjalla tulevaisuutta ajatellen, sillä KK1:n tuottama laadukas kartonki auttoi nyt tilannetta huomattavasti. Vuonna 1934 tehtaalla suuniteltiin jopa uuden kartonkikone 4:n rakentamista, koska osa hiokekapasiteetistä jäi käyttämättä, mutta sitä ei emoyhtiön rahoitusvaikeuksien vuoksi koskaan (ainakaan vielä...kuka tietää!?...) toteutettu.

 

COPYRIGHT OLLI ROVIO 2000