PANKAKOSKEN TEHTAAN HISTORIA 1822-2000

 

TEOLLISUUDEN ALKU
Pankakoski oli aikoinaan Suomen mahtavimpia koskia. Jo Kalevalassa, Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannassa, mainitaan yhtenä maan kolmesta kovasta koskesta Kaatrakoski, joka perimätiedon mukaan tarkoittaa Pankakoskea. Pankakoski oli 720 metriä pitkä ja putousta siinä oli jopa 11,8 metriä. Jo 1700-luvulla koskessa toimi kruununkalastamo ja tullimylly, eli vesimylly, joka sai jauhaa viljaa muillekin, kuin aivan lähiseudun asukkaille. Koski tarjosi kuitenkin laajamittaisellekin teollisuudelle hyviä mahdollisuuksia: kohtuulliset vesitiet etelään, vettä teollisuuden tarpeisiin ja voimansaannin suoraan koskesta. Lisäksi alueella oli valtavat metsävarat lähes kokonaan hyödyntämättä ja myös työväkeä oli saatavilla.

JÄRVIMALMIA HYÖDYNTÄVÄ RUUKKI
Liperin tuomiokunnan tuomari Johan Hällström, varatuomari Bengt Olof Sirelius ja Säyneisen rautahytin omistaja P.J. Loss valtasivat 1820-luvun alussa eräitä järviä Pielisjärveltä ja Nurmeksesta. He rakensivat yksinkertaisen raudantuotantolaitoksen (ns.harkkohytin) Pankakosken kahteen osaan jakavaan tehdassaareen eteläpuolelle, eli itse Pankakoskeen vuonna 1822, jolloin Pankakosken teollisuuden voidaan katsoa alkaneen. Pohjoisemman uoman, Kuharkosken (myöhemmin koskesta on käytetty nimeä Sahakoski) rannalle rakennettiin sahalaitos. Järvimalmia nostettiin Pankakosken yläpuolisesta Pankajärvestä käsivoimin ja ruukin tuotteilla; harkko- ja kankiraudalla, sekä taotuilla esineillä, oli erittäin hyvä maine. Tuotteita meni Joensuuhun, Vienankarjalaan ja jopa Pietariin. Privilegion ruukki sai senaatilta vuonna 1829. Rautaruukin omistus ehti sen toiminnan aikana vaihtua monesti ja ruukki paloi kolmesti. Kaikki omistajat eivät hoitaneet ruukkia, vaan ostivat sen vain myydäkseen edelleen. Työ ruukissa oli rankkaa, mutta pitkät työpäivät pienellä palkalla antoivat elannon monille työntekijöille. Sen lisäksi lähiseudun asukkaat saivat työtä mm. malminajosta, sekä sen nostosta mm. läheisestä Pankajärvestä. Sitkeästi ruukki kuitenkin aloitti Pankakosken teollisuuden pitkän historian. Lopulta 1800-luvun lopussa ymmärrettiin ruukin kannattamattomuus, sillä pieni järvimalmia käyttävä laitos kaukana markkinoista ei ollut pystynyt kilpailemaan enää aikoihin vuorimalmin kanssa. Kapearaiteinen rautatie Pankakoskelta Lieksaan rakennettiin kuitenkin 1897. Ruukki paloi viimeisen kerran vuonna 1902, jolloin toiminta oli päättynyt. Myöhemmin palosta puhuttiin jopa vakuutuspetoksena, jotta hiomon rakentamiseen ja entisten velkojen maksuun olisi saatu näin vakuutusrahat, mutta asiaa ei koskaan pystytty todistamaan. Pankakosken ruukki oli kaukana suurilta markkinoilta, mutta se sitkeästi kituutti aivan loppuunsa saakka, vaikka tulos oli roimasti tappiollinen.Pankakoski, Pohjois-Karjalan ensimmäinen rautaruukki lopetti nimittäin toimintansa vasta koko Suomen viimeisenä rautaruukkina. Tämäkin todistaa osaltaan Pankakosken lähes uskomatonta, paljon puhuttua selviytymiskykyä huonojenkin aikojen keskellä ja sama selviytymiskyky jatkuu vielä tänäkin päivänä.

PUUHIOMON AIKA
Hiomoteollisuus kasvoi nopeasti 1900-luvun alussa ja niinpä Pankakoskelle kaavailtiin jo ennen ruukin toiminnan loppumista omaa hiomoa. C.A.V. Ek ja James Lindgren suunnittelivat 1901 rakentavansa hiomon ja lisäksi rautatien Pankakoskelta suoraan Joensuuhun kulkuyhteyksien parantamiseksi. Vuonna 1902 puuhiomoa jo rakennettiin. Kosken kupeeseen tehtiin kanava ja kanavan päällä sijaitsevat hiomon koneet ottivat energian suoraan vedestä. Tehdasrakennus tehtiin halvalla, mutta siihen hankittiin mahdollisimman tehokkaat koneet. Kevätniemeen rakennettiin lisäksi höyrysaha ja James Lindgren rakennutti 1902 itselleen huvilan (nimi oli Joutsen, myöhemmin rakennusta on alettu kutsua Koskelaksi ja nykyään se toimii peruskorjattuna alkuperäisen asunsa mukaan tehtaan vieraskerhona) Tehdassaaren pohjoispäähän. Vaikeuksilta ei taaskaan vältytty ja rahavaikeudet vaivasivat omistajia. Yhtiö joutui konkurssiin. Pankakosken hiomosta sekä Nurmeksen Kuokkastenkosken rautatehtaasta muodostettiin yhtiö nimeltä Aktiebolaget Pankakoski. Ab Pankakosken tehtaisiin kuului tuolloin jo paljon muutakin kuin pelkkä tehdas: makasiineja, johtajan asunto, 23 muuta asuntoa, konttorirakennus, kauppa, mylly, höyrysaha, sekä metsää ja maanviljelysmaata. Koska palkat olivat pienet tehdas alensi kaupassa hintoja, jotta ihmiset saisivat kuitenkin tavaraa. Työntekijöitä oli vuosisadan alussa noin 50 ja heistä naisia kolmasosa. Ab Pankakoski aiottiin myydä, mutta kun kuultiin, että pian Joensuu-Nurmes välille rakennetaan rautatie, ymmärrettiin että tehtaan arvo nousee pian. Vuonna 1907 hiomo saavutti sille asetetun vuosituotanto tavoitteen, 3500 tonnia puolikuivaa "massakorppua." Rautatietä pitkin tuote vietiin Lieksaan ja sieltä omilla höyrylaivoilla ja proomuilla Pielistä pitkin Joensuuhun. Ab Pankakoski tuotti pientä voittoa ja pystyi maksamaan 6% osinkoa omistajille, vaikka sillä ei suuria rahoja koskaan saatukaan omistajilleen tehtyä.

 

COPYRIGHT OLLI ROVIO 2000